Liikaa ominaisuuksia = vaikeuksia

Mikä sitten tekee kännyköiden käytettävyydestä ikäihmisiä rassaavaa? Monimutkaiset toiminnot, syvät valikkorakenteet, pieni teksti, pieni näyttö, pieni näppäimistö ja hyödyttömät toiminnot ovat asioita, joihin ensimmäisenä osoitetaan syyttävällä sormella. Kun pienikokoiseen laitteeseen tungetaan kymmenittäin erilaisia ohjelmia ja toimintoja, on laitteen käyttöliittymästä vaikea, ellei mahdotonta saada käyttäjäystävällistä. Tämä on ollut teknologiayritysten haaste jo pitkään. Mitä enemmän ominaisuuksia laitteeseen laitetaan, sitä paremmin ne ilmeisesti myyvät. Muutenhan kilpavarustelussa ei ole mitään järkeä. Harva käyttäjä tarvitsee kymmenittäin ellei sadoittain ominaisuuksia kännykkäänsä. Lisäämällä ominaisuuksia laitteista tulee entistä vaikeampia käyttää ja käytön oppiminen vaatii käyttäjältä kokemusta vastaavien laitteiden käytöstä tai intensiivistä harjoittelua, pahimmillaan molempia.

Oikea tapa suunnitella

Kuinka ikäihmisille suunnattuja tuotteita sitten kannattaa lähteä suunnittelemaan? Käyttäjäkeskeisen suunnittelun lähtökohtahan on ”Tunne käyttäjä”. Aluksi siis täytyy selvittää käyttäjäryhmän tarpeet ja valmiudet. Mikä on heidän osaamisensa taso? Mitä toimintoja he tarvitsevat? Mikä nykyisissä laitteissa on vikana? Tämän vaiheen monet yritykset vielä hallitsevat.

Sitten hakataankin päätä seinään ja kunnolla. Tuotekehitys huiskaistaan läpi yhdessä hujauksessa testaamatta tuotetta kertaakaan todellisilla käyttäjillä. Kehitystiimi järjestää saunaillan, jossa taputellaan toisia selkään aikataulussa pysymisestä. Tuotteen lanseeraamisen jälkeen saadaan sitten asiakaspalautetta, että eihän tässä tuotteessa toimi mikään niin kuin pitäisi, eikä tätä kukaan osaa käyttää. Tuote on kuitenkin menestynyt niin huonosti markkinoilla, ettei jatkokehitykselle anneta määrärahoja ja hanke kuopataan ja unohdetaan parhaan mukaan.

Mikä meni pieleen? Tuotekehityksen aikana tuotetta täytyy testata sen todellisilla loppukäyttäjillä. Käytettävyystesteissä varmistetaan, että tuote soveltuu siihen käyttöön mihin se on tarkoitettukin ja sellaisten käyttäjien käyttöön kenelle se on tarkoitettu. Tuotteen täytyy toimia siinä käyttöympäristössä, jossa sitä oikeasti käytetään. Jos yhdeksän kymmenestä testikäyttäjästä ei osaa tallentaa digiboxilla suosikkiohjelmaansa, voi jokainen suunnittelutiimin jäsen hiljaa itsekseen miettiä, että onkohan suunnittelussa mennyt jokin pieleen vai onko syynä vain tyhmät käyttäjät. Ongelmien löytämisen jälkeen niihin voidaan puuttua. Se on käytettävyystestauksen tarkoitus. Iteratiivinen, sykleittäin etenevä tuotekehitys on paras tapa varmistaa tuotteen käytettävyys.

Onko erityisryhmiä olemassa?

Kuinka sitten voidaan ottaa huomioon erityisryhmät, joihin myös ikäihmiset usein lasketaan kuuluvaksi? Todellisuudessahan ikäihmiset eivät suinkaan ole mikään erityisryhmä. Itseasiassa ei ole olemassa erityisryhmiä, on olemassa vain erilaisia käyttäjäryhmiä, joiden vaatimukset tuotteille ja niiden ominaisuuksille ovat erilaiset.  Suunnittelemalla tuotteet ja palvelut esteettömiksi varmistetaan niiden olevan jokaisen kansalaisen käytettävissä. Julkisten palveluiden kohdalla esteettömyyden tulisi olla itsestään selvyys, mutta myös kaupallisten palveluiden kohdalla siihen kannattaa panostaa. Esimerkiksi www-palveluiden kehittämiseksi on olemassa esteettömyysoppaita, joiden neuvoja noudattamalla voi palvelusta kehittää joustavan. Miksi jättää palvelun käyttäjäkunnasta osa ulkopuolelle tieten tahtoen, kun palvelun esteettömyyden voi varmistaa kohtuullisin kustannuksin?

Ohjekirja

Joskus hyvänkin tuotteen kohdalla tulee kuitenkin eteen tilanne, että mikään ei onnistu. Ohjekirjan luulisi tuovan avun ongelmaan, mutta mikä onkaan todellisuus? Ohjekirjojen taso heittelehtii todella paljon. Parhaissa esitetään toimenpiteet selkeinä kuvasarjoina selitysteksteineen. Huonoimmissa luetellaan sata sivua tuotteen ominaisuuksia, joista ei ole käyttäjille mitään hyötyä. Käytettävyys liittyy siis olennaisesti myös ohjekirjoihin. Käyttäjäystävällinen ohjekirja on tehty käyttäjän tehtävien, eikä suinkaan tuotteen ominaisuuksien ympärille. On huomattavasti hyödyllisempää lukea ohjekirjasta askel askeleelta etenevät ohjeet sen sijaan, että lukisi sivukaupalla tietoja mitä mistäkin napista tapahtuu. Tuotteen ostajalle ohjekirjan laatu selviää usein liian myöhään, jotta sillä olisi vaikutusta ostopäätökseen.

Vastuu tilaajalla

Mikä sitten on tilanne tietojärjestelmien kohdalla? Kalliita tietojärjestelmiä hankkivat yritykset eivät usein osaa huomioida käytettävyyttä riittävässä määrin hankintapäätöksiä tehdessään. Käytettävyyden kehittämiseen herätään vasta, kun järjestelmä on jo käytössä ja sen huomataan syövän työntekijöiden tehokkuutta ja aiheuttavan kohtuutonta stressiä. Silloin on jo kuitenkin usein liian myöhäistä. Muutosten tekeminen tulee liian kalliiksi, jotta niitä olisi järkevää tehdä. Vastuu käytettävyydestä on usein pelkästään järjestelmän toimittajalla, joiden käytettävyysosaaminen on Suomessa liian hataralla pohjalla ja jotka näkevät käytettävyyteen panostamisen vain lisäkuluna. Järjestelmien tilaajien tulisikin vaatia toimittajalta käytettävyyteen panostamista ja sen varmistamista. Tilaajalle järjestelmän hyvä käytettävyys näkyy pieninä koulutus- ja käyttäjätukikuluina. Rahastuksen huippu ovat yritykset, jotka ovat perustaneet maksullisen tukipalvelunumeron, josta epätietoiset käyttäjät voivat kysyä neuvoa järjestelmän epäloogisuuksiin.

Tulevaisuus

Siirrytäänpä takaisin ikäihmisiin. Mitä tapahtuukaan sitten, kun tämän hetken teknosukupolvi istuu kiikkustuoleissaan ja näpertää tulevaisuuden viestintälaitteita. Kohtaavatko he samoja ongelmia kuin nykypäivän ikäihmiset kännyköiden kanssa? Ainakin heillä luulisi olevan paremmat valmiudet kohdata uutta teknologiaa. Mutta maailma muuttuu nopeammin kuin uskommekaan. On aivan mahdollista, että tulevaisuuden teknologia on sen ajan ikäihmisille aivan yhtä hankalaa käyttää kuin tänäkin päivänä. Pitäisiköhän meidän alkaa suunnittelemaan tuotteitamme käyttäjäkeskeisemmin? Mitä jos tekisimmekin Suomesta käytettävyyden mallimaan, jossa teknologia palvelee käyttäjää, eikä toisin päin.